Los Olvidados - Säälikää heitä (1950)

Luis Buñuel lienee kaikelle kansalle tuttu Salvador Dalin kumppanina ja surrealistisen elokuvan klassikon, Andalusialaisen koiran ohjaajana. Miehen lupaava ohjaajanura jäi harmittavasti pitkälle katkolle kolmekymmentäluvun alussa, kun marxilainen ohjaaja pakeni Espanjan sisällissotaa Väli-Amerikkaan ja lopulta Meksikoon. Uudessa kotimaassaan ohjaajamaestro teki pitkään pienimuotoista elokuva-alan pikkutöitä ja muutaman epäonnistuneen ohjaustyön ennen tämänkertaisen elokuvamme Los Olvidadosin työstämistä yhdessä tuottajansa Óscar Dancigersin kanssa. Teos oli aikoinaan suuri arvostelumenestys, se voitti useita palkintoja ja toimi poikkeuksellisesti ohjaajansa toisena läpimurtoelokuvana. Nykyisin Los Olvidadosta pidetään paitsi ohjaajansa yhtenä päätöistä myös meksikolaisen elokuvan kultaisen ajan keskeisistä elokuvista.

Los Olvidados kuvaa köyhyyden noidankehää meksikolaisessa slummissa. Ennemmin kuin varsinaista tarinaa elokuva kuvaa henkilöidensä elämää ja elinolosuhteita romantisoimatta ja kantaaottavasti ilman sentimentaalisuuden häivääkään. Sen päähenkilöinä toimivat slummin asukkaat, joista nimeltä tunnemme lähinnä vain Jaibon ja Pedron, katupoikia molemmat. Slummin asukkaat ovat yhteiskuntansa pohjasakkaa, yhteiskunnan jossa kaikki ihmissuhteista ihmisarvoon on määritelty rahassa. Heillä ei ole käytännössä minkäänlaista terveydenhuoltoa, vettä, sähköä tai koululaitosta, vaan köyhien keskuudessa vallitsee kirjava taikausko sekä vahvimman oikeus; heikoimmat ovat aina uhreja. Jaibon johtama katupoikien jengi terrorisoi ja ryöstää huvikseen heikompiaan. Jengin johtaja ei ole koskaan nähnyt vanhempiaan. Hän asuu navetassa eläinten joukossa, muut kuka missäkin. Välillä näemme pienen kurkistuksen verran parempien ihmisten elämää, kun köyhiä lapsia työllistetään pyörittämään keskiluokkaisten ihmisten karusellia. Toivoa paremmasta ei kuitenkaan ole. Ainut pakokeino väkivallan ja köyhyyden kierteestä on kuolema.

Jos elokuvaa tyylillisesti lähtisi analysoimaan, sanoisin että se on ensinnäkin saanut enemmän kuin vähän vaikutteita italialaisesta neorealismista sekä ennen kaikkea Sergei Eisensteinin klassikkoteoksista, joissa ihmismassat ja tarinan suuret linjat on asetettu kerronnassa yksittäisiä ihmisiä tärkeämmälle sijalle. Toinen tärkeä vaikuttaja Buñuelilla on selvästi ollut Erich von Stroheim, jonka realistisesta ja vähän irvokkaastakin tavasta kuvata ihmisten paheita ja ahneutta on tämän elokuvan kohdalla selviä viitteitä. Kohtaukset joissa köyhät ahnaasti hypistelevät vähiä rahojaan tuo epäilemättä mieleen von Stroheimin elokuvan Ahneus, jossa rahasta tulee ihmisille pakkomielle ja säästäväisyys muuttuu hulluudeksi tuhoisin seurauksin. Los Olvidados onkin kauttaaltaan erittäin realistinen elokuva, suorastaan inhorealistinen. Surrealistisempaa antia edustaa leffan lyhyt, mutta hienosti toteutettu unikohtaus, joka sekä avaa Pedron persoonaa että hänen motiivejaan. Kohtaus tiettävästi kuvattiin takaperin ja käännettiin editointivaiheessa hidastettuna toisinpäin.

Mitä tulee elokuvan realistisuuteen, luulin ensin että näyttelijät ovat oikeasti köyhiä, jotka esittävät itseään oikeissa olosuhteissa toisen samanlaisen elokuvan, City of Godin tapaan. Yllätys oli kuitenkin suuri kun huomasin elokuvan olevan lavastettu ja näyttelijöiden olevan oikeasti oman aikansa huippunimiä. Niin vakuuttavaa jälkeä tämä teos on, niin pahuksen aidontuntuinen ja realistinen. Los Olvidadosin selkeä ja ylittämätön vahvuus onkin mielestäni sen hahmojen, heidän välisten suhteidensa sekä heidän elinympäristönsä valtaisa syvyys, jonka kaltaista en ole toistaiseksi missään muualla nähnyt.

Los Olvidados on poikkeuksellisen tarkkanäköinen, viiltävä ja voimakas kuvaus osattomuudesta ja köyhyyden noidankehästä; kuin yksi kokonainen Arman ja Viimeinen Ristiretki -ohjelman jakso mutta vielä voimakkaampi. Jotenkin ohjaaja tuntuu saaneen tähän elokuvaan kaiken mahdollisen aiheestaan; syyt ja seuraukset mitään kaunistelematta ja saarnaamatta. Rahan hallitsemassa maailmassa köyhän paikka on pohjalla, pysyvästi.

Arvio: 5/5

LOS OLVIDADOS, 1950 Meksiko

Tuotanto: Óscar Dancigers

Ohjaus: Luis Buñuel

Käsikirjoitus: Juan Larrea, Luis Alcoriza, Luis Buñuel, Max Aub, Pedro de Urdimalas

Näyttelijät: Alfonso Mejía, Alma Delia Fuentes, Estela Inda, Héctor López Portillo, Miguel Inclán, Roberto Cobo