Pelastuspartio Bernard ja Bianca (1977)

Ensimmäinen Bernard ja Bianca on itselleni eräänlainen myyttinen ja ainut isompi Disneyn elokuva jota minulla ei koskaan ollut lapsena mahdollisuutta nähdä, vaikka lähestulkoon kaiken muun animaation käsiini sainkin. Tätä elokuvaa ei aikoinaan löytänyt videovuokraamoista tai paikalliskirjastosta enkä ole koskaan tuntenutkaan ketään, jolla tämä elokuva löytyisi hyllystä. Ainoat tiedonhippuset, jotka tästä leffasta aikoinaan sain, olivat yksipuolisen ylistävät jutut vanhoissa Aku Ankka -lehdissä. Myöhemmin sain tietää, että tämän elokuvan teon aikoihin Disney oli täydessä kaaoksessa ja animaatioiden tuotanto venyi ja taso heitteli rajusti, sekä että kaikki vuosikausien tuotanto-ongelmat näkyvät tämän elokuvan kohdalla erityisesti. Sitä ei yleensä ole pidetty parhaimpiin kuuluvana Disneyn elokuvista eikä se siksi ole koskaan varsinaiseen suosioon noussutkaan. Ehkä se onkin syy, miksi kukaan tuntemistani ei sitä ole koskaan nähnyt. Itse olen tarkastanut sen jo kahdesti.

Pelastuspartio Bernard ja Bianca kertoo hiirien kansainvälisestä pelastusjärjestöstä, joka lähettää unkarilaisen Biancan (Eva Gabor) sekä talonmieshiiri Bernardin (Bob Newhart) pelastamaan orpotyttö Pennyä (Michelle Stacy) pahan madame Medusan (Geraldine Page) kynsistä. Medusa haluaa Pennyn hakevan suolla sijaitsevasta luolastaa timantin. Siinä kaikki.

Aloitetaanpa ensin hyvistä puolista. Käsin piirretty ja maalattu animaatio on alusta lähtien upeaa jälkeä, jokaisella hahmolla on selvästi erottuva yksilöllinen ilme- ja elekieli, luonnosmainen piirrosjälki sekä varsinkin alun öljyvärimaalaukset ovat hurmaavia. Erityisen paljon olen aina pitänyt Bernardista ja Biancasta, ne ovatkin suosikkejani kaikista Disneyn hahmoista, sekä koko hiirten pelastusjärjestöstä. Ääninäyttelijöistä varsinkin Biancaa näyttelevällä Eva Gaborilla on suorastaan herttainen ja kaunis ääni, jota kuuntelee enemmän kuin mielellään. Muut ääninäyttelijät sekä musiikit ovat nekin kauttaaltaan erinomaista jälkeä, puhumattakaan hahmojen kulmikkaasta designista, josta enimmäkseen pidin kovasti. Huomaa selvästi että Disneyllä oli näihin aikoihin koossa mahdollisesti paras animaatiotiimi ikinä: Don Bluthista, Gary Goldmanista sekä John Pomeroysta aina ”yhdeksään vanhaan mieheen”. Ei tällaisia animaatiotiimejä enää ole eikä varmaan tulekaan.

Tähän väliin pieni tarina eräästä hassusta yksityiskohdasta, johon varmaan jokainen joskus on kiinnittänyt tässä elokuvassa huomiota: nimittäin hiirten silmämunia ei ole väritetty valkoisiksi, vaan hiirten turkin värisiksi. Don Bluth kertoi eräässä haastattelussa, miten studion johdosta oli tullut hämmentyneille animaattoreille käsky jättää ne silmämunat värittämättä valkoisiksi, koska värittämättä jättämällä säästyy rahaa. Protestoivat työntekijät päättivät tuottaa oman väritetyn pätkän elokuvasta, jolla todistivat johtajilleen jäljen olevan oikeasti parempaa ja paljon puhuttujen säästöjen olevan pelkkää ilmaa. Työntekijöiden protestointia ei tiettävästi otettu päätöksenteossa ollenkaan huomioon, vaan ne silmät jätettiin sitten erikseen värittämättä valkoisiksi. Tämä tapaus herätti paljon pahaa verta animaattoreiden keskuudessa ja omalta osaltaan vaikutti yhtiön nimimiesten lähitulevaisuuden joukkoirtisanoutumiseen.

Valitettavasti elokuvan suurimmat kompastuskivet ovat sen käsikirjoitus sekä tarinankerronta. Pelastuspartio Bernard ja Biancassa tapahtuu loppujen lopuksi äärimmäisen vähän mitään mielenkiintoista ja tuntuu, ettei ensimmäisen tunnin aikana tarina oikeastaan etene ollenkaan. Viimeiset viisitoista minuuttia ovat elokuvan parasta ja toiminnallisinta antia, kun taas ensimmäisestä kolmesta vartista voisi helposti leikata kymmenkunta minuuttia pois kokonaisuuden siitä mitään menettämättä. Nykyisin tuntuu, että varsinkin alkuun on mahtunut muutama täysin turha kohtaus, jotka eivät tuo kokonaisuuteen mitään muuta kuin muutaman lisäminuutin. Asiaa ei luonnollisesti auta, että osa kohtauksista varsinkin alussa tuntuu loppuvan täysin kesken ja etenevän kovin töksähdellen. Yllä oleva juonireferaattikaan ei oikeastaan ole edes referaatti, vaan koko seitsemänkymmenen minuutin pituisen elokuvan juoni todellakin on juuri tuo, pienin lisäyksin. Taisin mainita katsoneeni tämän kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla turhauduin matelevaan tarinankerrontaan ja lopetin jo kolmen vartin jälkeen, toisella kerralla jaksoin katsoa loppuun asti. Elokuvan katsominen loppuun vaati kokonaiset kaksi yritystä. Miettikääpä sitä.

Olen hyvin pahoillani jos tulin nyt aiheuttaneeksi jollekulle pahan mielen arvostelemalla tätä elokuvaa. Tämä arvostelu edustaa vain henkilökohtaista mielipidettäni, eikä se ole mikään ehdoton ja kiveen hakattu totuus. Itse en vain pidä tätä teosta kovinkaan hyvänä elokuvana sen enempää kuin Disneyn huonoimpanakaan, se titteli menee ehdottomasti Pikku Kanaselle, jota pystyin katsomaankin vain kymmenen minuuttia ennen lopullista hermojeni menemistä. Disney-asteikolla asettaisin Bernardin ja Biancan ainakin Viidakkokirjan, 
Hiidenpadan sekä useimpien 2000-luvun alun elokuvien edelle. Kyllähän tämän nyt katsoo.

THE RESCUERS 1977, USA

Tuotanto: Ron W. Miller, Wolfgang Reitherman

Ohjaus: Art Stevens, John Lounsbery, Wolfgang Reitherman

Käsikirjoitus: Burny Mattinson, David Michener, Dick Sebast, Frank Thomas, Fred Lucky, Ken Anderson, Larry Clemmons, Margery Sharp, Ted Berman,Vance Gerry

Näyttelijät: Bob Newhart, Eva Gabor, Geraldine Page, Jeanette Nolan, Joe Flynn, Michelle Stacy