maanantai 8. toukokuuta 2017

Patlabor 2: The Movie (1993)


Mamoru Oshiin ja Headgearin alkuperäinen Mobile Police Patlabor: The Early Days oli ilmestyessään valtaisan raikas tuulahdus uutta perinteisesti melko kliseiseen ja aivottomaan mecha-genreen. Patlaborissa ei missään kohtaa ollut kyse massiivisista avaruussodista, räjähtävästä toiminnasta tai vinkuvien animehahmojen ympärillä pyörivästä melodraamasta, vaan äärimmäisen realistisesta ja älykkäästä kuvauksesta koneistuneen ja digitalisoituneen maailman uusista uhkakuvista ja haasteista. Pääosassa sarjassa toimi kyber- ja robotiikkarikollisuuteen erikoistunut poliisin yksikkö SV2, jonka vaiheita ja arkea sarja kuvasi humoristisella, mutta samalla äärimmäisen uskottavalla ja koukuttavalla otteella.
Alkuperäisen minisarjan viidennen ja kuudennen jakson pohjalta kehitellystä Patlabor 2: The Moviesta suunniteltiin alkujaan koko sarjan eeppistä finaalia, mutta kaikista tämän jälkeen ilmestyneistä jatko-osista ja rebooteista päätellen franchise osoittautui lopulta liian arvokkaaksi tapettavaksi. Jos alkuperäinen Mobile Police Patlabor mullisti oman genrensä täysin uudenlaisella lähestymistavalla koko mecha-materiaaliin, niin Patlabor 2 menee vielä askelen pitemmälle ja ravistelee jo oman sarjansakin perusteita muuttamalla varsin kevyehkön tieteis- ja poliisikomedian täysiveriseksi kojimalaiseksi poliittiseksi trilleriksi jättäen sarjan vähätkin robottitaistelut ja jopa franchisen keskiössä olleen hahmojen välisen draaman minimiin.

Patlabor 2: The Movien tarina sijoittuu muutama vuotta edellisen elokuvan tapahtumien jälkeiseen aikaan. Ensimmäisestä elokuvasta ja televisiosarjasta tuttu Osasta 2:n ykköstiimi on vuosien saatossa hajonnut sekä sen jäsenet jatkaneet elämäänsä uusissa tehtävissä kuka missäkin. Sarjasta tutut ikoniset valkoiset mechat ovat elokuvan aikaan jo ruosteen peitossa ja enintään satunnaisessa testi- ja koulutuskäytössä. Varsinaisen tarinan sysää liikkeelle keskellä vilkasta Tokiota tapahtuva hämärä terrori-isku, josta median ja kansan keskuudessa syntipukiksi joutuu osa maan itsepuolustusjoukkojen päähaaroista. Turvallisuusviranomaiset epäilevät kuitenkin takana piilevän suuremman salaliiton ja entinen SV2:n huipputiimi kerääntyy jälleen yhteen viimeistä tehtäväänsä varten.
Toistan itseäni sen verran, ettei tämä ole mikään tyypillinen vauhdikas ja toiminnallinen jännäri ollenkaan, joten helppoa viihdettä etsivien ja huonon keskittymiskyvyn omaavien on turha tähän kajota. Patlabor 2 on äärimmäisen hidas ja äärimmäisen dialogipainotteinen teknojännäri, jossa melkein 2/3 koko kaksituntisen elokuvan kestosta käytetään pelkästään saarivaltakunnan poliittisten kuvioiden ja sodan filosofian puimiseen. Dialogeissa vilahtaa paljon viittauksia oikeisiin ihmisiin ja tapahtumiin erilaisista kylmän sodan loikkareista oikeisiin vallankaappausyrityksiin ja konflikteihin. Erityisen keskeinen aihe elokuvassa on Japanin maan ulkopuoliset sotilasoperaatiot kieltävä perustuslaki sekä sosialismin romahtamista seuranneiden rauhanturvaoperaatioiden juridinen problematiikka, joka elokuvan tekoaikaan oli maassa erittäin kuuma puheenaihe. Koska kyseessä on Mamoru Oshiin elokuva, kuullaan välissä myös satunnaisia sitaatteja suoraan raamatusta.

Luonnollisesti pökerryttävän massiivisesta dialogiannoksesta ja monimutkaisista juonikuvioista huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä kaikkein muistettavinta ja iskevintä antia koko elokuvassa ovat muutamat Stray Dogs: Kerberos Panzer Copsista tutut aavemaisen kauniin musiikin säestämät kaupunkimontaasit, jotka hakevat kauneudessaan ja tunnelmallisuudessaan edelleen vertaistaan koko Mamoru Oshiin muusta tuotannosta. Kohtaus, jossa lumihiutaleet alkavat hiljalleen laskeutua kaupungin kaduilla vyöryvien tankkien päälle sekä keskivaiheen pitkä hämyisen ambientin säestämä filosofinen monologi kuuluvat omissa kirjoissani koko elokuvan ja Oshiin uran ehdottomiin huippuhetkiin.
Muistinko jo mainita, että Patlabor 2 näyttää ja kuulostaa hengästyttävän upealta? No nyt muistin. Tässä elokuvassa nähdään mielestäni helposti parasta ja sulavinta animaatiota, jota Mamoru Oshiin elokuvissa on koskaan nähty - jopa parempaa kuin Ghost in the Shellissä. Aina upean Kenji Kawain taiteilema äärimmäisen tunnelmallinen syntikkasoundtrack on mielestäni paras miehen koko tuotannosta. Tähän vielä päälle täydellisyyttä hipova käsikirjoitus yhdistettynä erinomaisiin ääninäyttelijöihin sekä jo valmiiksi huikeaan konseptiin ja liikutaan todella timanttisissa sfääreissä. Kun tämän katsomiseen ei varsinaisesti tarvitse tuntea alkuperäistä sarjaa läpikotaisin ulkoa, ei moitittavaa löydy sitten senkään vertaa.

Patlabor 2: The Movie on kertakaikkisen huikea elämys, joka kykenee vaivattomasti nousemaan jopa mainion edellisen osan yläpuolelle aivan erityiselle jumalaisen nerouden uudelle mestaritasolle, jolle toistaiseksi näkemässäni Mamoru Oshiinkin omassa tuotannossa yltävät lähinnä Ghost in the Shellit ja Angel's Egg. Nyt puhutaan siis jo kaikkien aikojen parhaiden animeleffojen raskaasta sarjasta. Näin äkkiseltään ei tule edes mieleen montaa ei-Oshiin ohjaamaa animoitua trilleriä tai piirrettyä tieteiselokuvaa, joka tämän kanssa pystyisi likimainkaan tasaväkisesti ottelemaan genren piikkipaikasta.
Toisin kuin edellisen elokuvan tapauksessa, tämän tuntemattomuuden meillä ehkä ymmärtää jo jotenkin. Monimutkaista poliittis-filosofista dialogia on tässä niin paljon, että koko elokuva voisi yhtä hyvin olla jonkun Hideo Kojiman suunnittelema välivideo jostain Metal Gear Solidista. Toisin sanoen jos kuulut meihin, jotka nautimme niiden pelien loputtomasta puheen pulinasta, yksityiskohtaisten juonikuvioiden loputtomasta selaamisesta ja niistä kolme tuntia pitkistä välivideoista, tulet todennäköisesti nauttimaan tästäkin. Jos taas loputon dialogi tympii, tämä on varmuudella aivan väärä leffa katsottavaksi.



Arvio: 5/5

KIDO KEISATSU PATOREBA: THE MOVIE 2 1993, Japani
Tuotanto: Shin Unozawa, Mitsuhisa Ishikawa, Tsuyoshi Hamawatari
Ohjaus: Mamoru Oshii
Käsikirjoitus: Kazunori Ito
Näyttelijät: 
Naoto Takenaka, Ryūsuke Ōbayashi, Yoshiko Sakakibara

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.