Arsenal (1928)

Arsenal on sotaelokuva ilman suoranaista päähenkilöä; ainut merkitsevä henkilö elokuvassa on Ukrainan kansa. Varsinainen tarina alkaa autioituneesta ukrainalaisesta kylästä. Kaikki kynnelle kykenevät miehet on lähetetty rintamalla ja rammat, naiset, lapset ja upseerit ovat jäänet elättämään itsensä kuka mitenkin. Rintamalla kasvottomien sotilaiden massat vyöryvät kaasu- ja panossateeseen valtaamaan tyhjiä juoksuhautoja. Maailmansodan väistyttyä tsaarin valta on ohi ja vanha alusmaa saanut itsenäisyytensä. Yhden sodan loppu ei kuitenkaan tarkoita väkivallan ja hulluuden päättymistä vaan kansakunta syöksyy työläisten ja kapitalistien yhteentörmäyksen seurauksena maailmansotaa seuraavaan äärimmäisen veriseen sisällissotaan.

Aleksandr Dovzenko oli pitkän linjan rauhanmies ja miehen aatteellisuus näkyy Arsenalissa kaikkialla. Tähän aikaan Neuvostoliiton virallinen ideologiakin mainosti vielä itseään jonain rauhanaatteena, joten ohjaaja sai poikkeukselliset vapaudet kuvata sotaa koko raadollisuudessaan ja väkivaltaisuudessaan ilman turhaa silottelua ja kaunistelua. Dovzenkon sodassa ei ole tippaakaan sentimentaalisuutta tai sankareita vaan kaikki, aivan kaikki osalliset ovat lähtökohtaisesti suunnattoman katastrofin uhreja. Tämä saattaa vielä olla ainut Neuvostoliitossa tehty elokuva, joka edes etäisesti vihjaa bolshevikkien ja punakapinan olleen muutakin kuin hyväksi Ukrainan kansalle.

Visuaalisena elämyksenä Arsenal on täysin omaa luokkaansa. Mitään vastaavaa ei yksinkertaisesti ole koskaan ennen taikka jälkeen kyetty tekemään. Harmittavasti tämä on myös kaikkein vaikein osuus selittää, sillä mikään sanallinen kuvaus ei kykene antamaan täyttä kuvaa tämän vertaistaan hakevasta, ehkä jonkun Ernest Brooksin Ensimmäisen maailmansodan rintamakuvat mieleen tuovasta visuaalisesta tyylistä. Heti alun parikymmenminuuttisen aikana nähtävät lesket perheineen, jalaton mies, siluettihahmot, kasvottomat rintamalla marssivat joukot ja käsipuoli hevosensa kanssa jättävät jälkeensä niin voimakkaan muistijäljen, ettei niitä saa mielestään enää viikkokausiin – jos koskaan.

Tämän elokuvan katsominen on aina ollut itselleni valtaisa elämys, joka tuntuukin ainoastaan paranevan jokaisella katsomiskerralla. Arsenal on ainakin omasta mielestäni paras koskaan tehty sota- ja neuvostoelokuva, ehkä yksi parhaista elokuvista ylipäänsä. Hyvin harva toinen teos pääsee lähellekään tämän vimmaista voimaa ja äärimmäisyyksiin hiotun visuaalisen kerronnan täydellistä nerokkuutta edes Aleksandr Dovzenkon omasta tuotannosta. Arsenal on yksinkertaisesti niin hyvä elokuva. Mestariteos.



Arvio: 5/5



ARSENAL, 1928 Neuvostoliitto
Ohjaus: Aleksandr Dovzenko
Käsikirjoitus: Aleksandr Dovzenko
Näyttelijät: Amvrosi Butšma, Andrei Mihailovski, Dmitri Erdman, Georgi Harkov, Nikolai Kutšinski, Nikolai Nademski, Semjon Svašenko, Sergei Petrov