Land of Hope (2012)

Japanin Sendain tuhoisa maanjäristys vuonna 2011 tappoi kymmeniä tuhansia ja ajoi sadat tuhannet kotoaan evakkoon ympäri Japania. Näkyvin ja kuuluvin seuraus maanjäristystä seuranneista tsunameista oli kuitenkin meillä asti näyttävästi uutisoitu Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus, joka ymmärrettävästi aiheutti Japanissa enemmän kuin vähän sydämentykytyksiä jälleen kerran atomin mahdin edessä.

Maanjäristys ja sitä seurannut sirkus teki selvästi suuren vaikutuksen myös Sion Sonoon, joka sijoitti jo edellisen leffansa Himizun luonnonkatastrofin massatuhon maisemiin. Land of Hopen kohdalla aikaa oli jo kulunut ja alun shokki ehtinyt laskea. Tällä kertaa ei toisin sanoen kauhistella enää tapahtunutta vaan käsitellään sen vaikutuksia ihmisiin ja japanilaiseen yhteiskuntaan.

Land of Hopen tarina sijoittuu kuvitteelliseen japanilaiseen prefektuuriin nimeltä Nagashima (Nagasaki + Fukushima), jonne iskevän voimakkaan maanjäristyksen ja sitä seuraavan valtavan tsunamin seurauksena paikallisen ydinvoimalan jäähdytysjärjestelmä reistaa ja lähialueet joudutaan evakuoimaan kokonaan kansasta. Mitä ydinvoimalassa tarkalleen ottaen tapahtuu, miten vakavasta onnettomuudesta on kysymys tai edes sitä miten kauan ihmiset joutuvat elämään evakossa ei luonnollisesti koskaan paljasteta.

Ydinvoimalaonnettomuuden vuoksi evakuoidun alueen laidalla asustaa Onon perheen kaksi sukupolvea saman katon alla. Evokuointimääräyksen tultua talon vanhukset kehottavat nuorisoa lähtemään Tokioon kauas onnettomuusalueelta ja jättämään eläkeläiset oman onnensa nojaan. Dementoituvien vanhusten jatkaessa elämäänsä normaalisti kaupunkiin muuttanut nuori sukupolvi tulee kehittäneeksi itselleen säteilykammon eli radiofobian ydinvoimalaonnettomuudesta autuaan tietämättömien tokiolaisten hämmennykseksi.

Land of Hope saattaa nimensä ja ehkä joidenkin liikenevien kuviensa perusteella vaikuttaa hyvinkin iloiselta ja sentimentaaliselta leffalta, mutta oikeasti kyseessä voi hyvinkin olla Sion Sonon uran lohduttomimpia pätkiä. Tässä ei esimerkiksi ole ollenkaan yksiselitteistä onnellista loppua vaan katastrofi periaatteessa vain pahenee entisestään juuri ennen lopputekstejä ja tarinan hahmojakin putoilee jo hyvän aikaa ennen sitä.

En ala tässä mielipidettäni turhia silottelemaan, mutta Land of Hope taitaa olla toistaiseksi näkemistäni Sonon leffoista tylsimpiä. Tässä kohtaa miehen räiskyvin särmä alkoi jo olla taakse jäänyttä elämää vakavamman draaman viedessä tässä pääosan koko leffasta. Hyvänä puolena tämän sentään tunnistaa joka suhteessa tekijänsä leffaksi, vaikka paras terä tästä kyllä puuttuu selvästi.

Omia suosikkikohtauksiani koko leffasta ovat ne muutamat, joissa käväistään ihan oikeilla katastrofiraunioilla huhuilemassa. Oikeassa elämässä ihmiset eivät evokuoitaessa tienneet miten kauan joutuvat olemaan poissa ja luonnonvoimien raunioittamasta asutuksesta on ajan mittaan tullut hylättyjen lemmikkien ja muiden eläinten asuttama aavekaupunki.

Sion Sonon tuotannossa Land of Hope edustaa kesympää keskivertoelokuvaa, yllättävänkin salonkikelpoista draamaa; ei tämä kyllä muuten sen suurempia tunteita ainakaan itsessäni juuri herätä. Land of Hope on vain perinteikäs draama muutamilla perinteisillä Sion Sono -viboilla ja kantaa ottavalla sanomalla. Ottakaa tai jättäkää.


Arvio: 3/5


KIBO BO KUNI, 2012 Japani
Tuotanto:-
Ohjaus: Sion Sono
Käsikirjoitus: Sion Sono
Näyttelijät: Denden, Hikari Kajiwara, Isao Natsuyagi, Jun Murakami, Megumi Kagurazaka, Motoki Fukami, Naoko Ohtani, Yutaka Shimizu