Henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut mikään Jakov Protazanovin elokuvien suurin ihailija enkä siksi olekaan suurinta osaa miekkosen ohjauksista jaksanut ennen tätä tarkastaakaan; kaikki aiemmin näkemänikin ovat olleet parhaimmillaankin lähinnä tylsän vanhanaikaisia ja keskinkertaisia puskafarsseja. Tällä kertaa haaviin kuitenkin osui vihdoin ihan kelvollinen teos, joka saattaa olla vain yksi onnistuminen keskinkertaisuuden suossa tai sitten Protazanovin tuotannossa voipi sittenkin piillä vielä katsomisen arvoisia helmiä.
Three Thieves tai The Case of Three Millions on nimeämättömään kapitalistiseen yhteiskuntaan sijoittuva satiiri pankinjohtajasta, joka myy asuntonsa kolmesta miljoonasta hengellisille miehille ja kolmesta rosvosta, jotka yrittävät koplata kyseiset massit itselleen. Yksi rosvoista on Igor Iljinskin esittämä pummi ja maankiertäjä, joka luonnollisesti jää heti verekseltään kiinni.
Koko elokuvan toistuva perusvitsi on, ettei kolman miljoonan ruplan varkaus näytä järkyttävän oikeasti ketään vaan kierojen roistokapitalistien yhteiskunnassa onnistuneita huijauksia lähinnä ihaillaan, olipa huijari sitten räsyinen pummi tai hyvinsyönyt ahne liikemies. Tähän päälle luonnollisesti heitellään vielä ajalle tyypillisiä gageja, mutta hyvällä maulla ja enimmäkseen onnistuneesti.
Loppukliimaksi on koko elokuvan parasta antia, mutta sitähän en tässä spoilaa.
Olen tainnut jo miljoona kertaa manata näiden mykkäjulkaisujen huonoja musiikkivalintoja, mutta tällä kertaa silläkin saralla on suoriuduttu vähintäänkin kelpoisesti. Enimmäkseen tässä soi taustalla aikansa tyypillistä komediamusiikkia, joka velmusti myös sopii kuhunkin kohtaukseen ja vaihtuu näppärästi tunnelman mukaan. Niin simppeli toteutus, mutta miljardi kertaa kaikenlaista random-suttua mielekkäämpi katsella ja kuunnella.
Three Thieves tai The Case of Three Million tai miksi tätä nyt ikinä haluaakaan kutsua on toisin sanoen erittäin onnistunut komedia millä tahansa mittapuulla. Vielä ainakin puolen tusinan verran Protazanovin leffoja näkemättä ja voi vain toivoa, että siitä lössistä löytyisi edes kourallinen tämän veroisia näkemyksellisiä huumoripaukkuja.
Tästä ei muuten näytä olevan toistaiseksi arvosteluja oikein missään netin mykkäelokuvasaiteilla tai edes IMDB:ssä. Miksiköhän tämä on niin käsittämättömän aliarvostettu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.